Digikirjat ovat opiskelun itsemurha

Viime vuosina on käyty mielenkiintoista keskustelua koulukirjojen tulevaisuudesta. Elämme yhä digitalisoitumisen murrosaikaa, sillä monia työvälineitä on digitalisoitu, mutta edelleen esimerkiksi koulukirjat ovat pääosin painettuja kirjoja. Digitaaliset kirjat tekevät vasta tuloaan – mutta miten siihen pitäisi suhtautua?  

Digikirjojen suurin ongelma on mielestäni juuri niiden digitaalisuus. Nykyään suurella osalla nuorista suositeltu päivittäinen ruutuaika ylittyy huomattavasti. Koen tämän ongelmaksi myös omalla kohdallani. Jo pelkästään koulussa digitaalisia näyttöjä käytetään paljon. Älytaulut ovat käytössä lähes jokaisella oppitunnilla. Jos tähän vielä lisätään digikirjojen selaaminen tietokoneelta tai tabletilta ja mahdollisesti älypuhelinten käyttö välitunneilla, käytännössä koko koulupäivä kuluisi erilaisia ruutuja tuijottaen.  Itse uskon tutkimuksiin, jotka kertovat liiallisen ruutuajan haitoista, ja siksi käytän digikirjoja vain vähän. Olen myös huolissani siitä, että ruutuajan aiheuttamista haitoista ei enää keskustella yleisesti. 

Erityisen huolissani olen peruskouluihin suunnitelluista digikirjoista. Alakouluikäisiä ei saisi altistaa liialle digitaalisuudelle, sillä suurella osalla lapsista erilaiset koneet ja puhelimet vievät suuren osan ajasta myös kotona. Tavallisten oppikirjojen rinnalla netistä löytyvät lisämateriaalit ovat usein hyödyllisiä, mutta pelkästään digikirjojen hankkiminen peruskouluihin on lopulta opiskelun itsemurha. 

Omasta kokemuksesta tiedän, että peruskoulussa tietokoneiden ja tablettien käyttö tunnilla aiheuttaa monen kohdalla keskittymisen herpaantumista. Toisen asteen osalta voidaan tietysti ajatella, että jokaisen kuuluu itse olla vastuussa omasta opiskelustaan. 

Eräs ongelma digikirjoissa on myös niiden vaatima nettiyhteys. Tietokone täytyy olla aina yhdistettynä verkkoon, jotta kirjoja voi käyttää. Tämä voi koitua ongelmaksi varsinkin matkoilla, jossa nettiyhteyttä ei ole aina saatavilla. Lukiessani aiheesta käytyjä keskusteluja huomasin, että useilla käyttäjillä on ollut jatkuvia ongelmia digikirjojen kanssa. Kirjat eivät aukea, tai tehtävät eivät tallennu. Tämä haittaa opiskelua ja aiheuttaa turhautumista. Lisäksi jokainen opiskelija varmasti tuntee opettajan, joka tuskailee teknisten laitteiden kanssa ja vie samalla aikaa oppitunnista. Ei ole mitään syytä luopua perinteisistä oppikirjoista. 

Henri Siltanen, 17C 

1 kommentti. Leave new

  • Hei!

    Hyvä kommentti. Ymmärrän huolesi digitaalisuuden uhista erityisesti alakoulussa. Mielestäni on tärkeää antaa vaihtoehtoja, mikä toistaiseksi toteutuu toisella asteella kirjojen valinnassa. Kuitenkin digitaalisten palvelujen laatu ja helppous paranee jatkuvasti. Samalla sekä opiskelijoiden että oppilaiden taidot kehittyvät. Digitaalisuuden ongelmista kyllä kirjoitetaan mielellään, minkä varmasti huomasit, mutta onnistumiset digin avulla ovat jo niin arkipäivää, ettei niistä kuulu ilosanomaa. Väittäisin, että vaikka digistä on ininää, se pääsoin säästää opettajien aikaa ja helpottaa arkea esimerkiksi Wilma-viestien kautta. Unohditko mainita opiskelijoille, että huomisaamun tuntia ei pidetä? No problem, viesti kyllä välittyy sähköisesti. Piilaaksoon kannattavuudelle on kyllä syynsä.

    Mainitsemasi silmien rasitus näytöltä lukiessa on monille ongelma. Myös nuoremmilla keskittymisvaikeudet voivat haitata oppimista. Nämä ongelmat eivät rajoitu pelkästään digikirjoihin, vaan esimeriksi someen. Monet työskentelevät tietokoneen ääressä 8 tuntia päivässä. Olisin enemmän huolissani oppituntien ja työpäivän passiivisuudesta kuin silmien rasituksesta. Voimme minimoida näköhaitat optikkojen avulla, jos opiskelu tai työnteko on siitä kiinni. Onhan meillä ollut televisioita ja elokuvakankaita jo kauan, eikä asiasta loppujen lopuksi ole muodostunut laajaa haittapuolta.

    Netti on sekä onni että rasite. Kuten jo totesin, palvelujen kehittyessä ongelmat vähenevät. Jo tällä hetkellä netin toimintavarmuus on lähes kaikkialla erittäin hyvä. Digikirja kulkee mukana missä vain, kun on yhteys. Jos some, navigointi tai ticketmaster toimii, niin toimii kyllä digikirjakin. Mainitsinko jo, että laukussa ei tarvitse kantaa tiiliskiviä?

    Voisin lopuksi vielä tiivistää. Digitaalisointia pitää tuoda varoen nuoremmille, mutta varsinkin yläkouluun tultaessa sen tuomat edut ovat paljon suuremmat kuin haitat. Esimeriksi monet aikaa vievät askareet, kuten sanakokeiden tarkistukset, hoituvat kätevästi automaattisesti diginä.

    Ei ole mitään syytä olla peloissaan tulevaisuudesta.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Fill out this field
Fill out this field
Syötä kelvollinen sähköpostiosoite.

Valikko